Kiertotalous minimoi hukan – sivujakeista säästöä

17.5.2021
Artikkelit Teollisuus

Lähes kaikilla teollisuuden aloilla syntyy sivujakeita: raaka-aineita, materiaaleja, energiaa ja kemikaaleja, jotka menevät valmistusprosessin jälkeen hukkaan. Nykyään tuotannon sivuvirtoja voidaan valjastaa joko uudelleen käyttöön tai jalostukseen, aina myytäviksi tuotteiksi asti. Advenin käynnissä olevista teollisuuden myyntihankkeista sivuvirtojen hyötykäyttöä harkitaan noin 90 %:ssa hankkeista osana hankekokonaisuutta. Miten teidän yrityksessänne?

Sivujakeita syntyy kaikilla teollisuuden aloilla. Perinteisimpiä teollisen tuotannon sivutuotteita ovat lämpö ja vesi. Teollisuudessa tarvitaan miltei aina kuumentamista ja viilennystä osana tuotantoprosesseja, mutta lämpöä ei aina oteta talteen ja hyödynnetä uudelleen. Talteenoton avulla yritysten päästöjä saataisi kuitenkin usein laskettua ja primääripolttoaineita tai -energiaa voitaisi hankkia entistä vähemmän, jolloin myös taloudelliset säästöt näyttelevät merkittävää osaa.

– Tämä kivi on edelleen yllättävän monella yrityksellä kääntämättä, vaikka suunnitelmia aiheesta löytyy hyllykilometreittäin. Nyt on hyvä hetki alkaa sanoista tekoihin. Erityisesti veteen sivujakeena on kiinnitetty vielä vähemmän huomiota kuin lämpöön. Jätevesien käsittelyllä ja kierrätyksellä, jäteveden määrää voidaan kuitenkin laskea merkittävästi, kertoo Advenin Industry Lead Teemu Helistekangas.

– Yhä useammat teollisuuden toimijat, kuten vähittäiskaupan keskusliikkeet, seuraavat toimittajiensa vesitehokkuutta energiatehokkuuden ja CO2 päästöjen lisäksi, joten toimimalla vesitehokkaasti teollisuus kykenee erottautumaan kilpailijoistaan ja luomaan itselleen etulyöntiaseman.

Monet teollisuuden alat hyödyntävät jo sivuvirtojaan

Lämmön ja veden lisäksi talteen ja uudelleenkäyttöön voidaan ottaa lukuisia muitakin sivutuotteita. Metsä-, sellu- ja paperiteollisuus on tunnettu raaka-aineiden ja kemikaalien kierrätyksestä osana sellun valmistusta. Teollisuudessa hyödynnetään esimerkiksi varsinaiseksi selluloosaksi kelpaamaton hemiselluloosa ja ligniini energiaksi, joiden avulla yhä useampi tehdaskokonaisuus on energiaomavarainen. Monet tutkivat myös hemiselluloosalle ja ligniinille muita käyttökohteita pyrkimyksenä kasvattaa puun jalostusarvoa.

Metalli- ja kemianteollisuuden monivaiheisissa prosesseissa on usein puolestaan riskinä, että erilaiset kemikaalit ja metallit liukenevat veteen, ja nämä jätevedet pääsevät esimerkiksi ylivuotoina luonnolliseen vesistöön tai sekoittuvat puhtaiden pohjavesien kanssa. Kiristyvien ympäristövaatimusten ja lainsäädännön myötä jäämien määriin on jo kiinnitetty huomiota ja sivujakeita kerätään entistä tehokkaammin talteen muun muassa uudempia kalvotekniikoita ja haihduttimia hyödyntäen.

Suljettujen vesikiertojen lisäksi vesikierrosta saatavilla sivujakeilla voi olla arvoa myös sellaisenaan. Osa vedestä erotelluista metalleista ja kemikaaleista voidaan esimerkiksi hyödyntää uudelleen, jolloin kuormitus ympäristöön vähenee, ostettavien kemikaalien tarve pienenee ja lopputuotteen saanto tuotantoprosessista kasvaa.

Yksi esimerkki jalostusarvon kasvattamisesta on selluksi kelpaamattomien puukuitujen hyödyntäminen liikenteen biopolttoaineiden ja etanolin valmistuksessa. Joissain tapauksissa otetaan puumassasta talteen jopa vanilliini, joka usein on muutoin petrokemian sivutuote. Ennen haastavana pidetylle ligniinille on taas löytynyt hyötykäyttöä niin betonin valmistuksessa, eläinrehuna, lannoitteena kuin paristojenkin raaka-aineena. Puun kuituja voidaan lisäksi hyödyntää tekstiiliteollisuudessa korvaamaan vesitehotonta puuvillaa.

Teollisuuden kiertotalous, hukasta säästöksi

Elintarvike- ja meijeripuolella muun muassa laktoosi ja erilaiset rasvat ovat mielenkiintoinen hyödyntämisen kohde ja rahanarvoinen sivujae. Tänä päivänä ne menevät kuitenkin usein jäteveden mukana kolmansien osapuolten hyödyksi ja teollisuus joutuu jopa maksamaan porttimaksuja päästäkseen näistä jakeista eroon. Sama pätee myös useisiin lihateollisuuden sivujakeisiin, kuten luihin. Luiden painosta noin 10 % on rasvaa, joten luita voitaisi hyödyntää esimerkiksi biodieselin valmistuksessa. Sivujakeiden talteenotto on kuitenkin lisääntynyt ja yhä useampi jae päätyy hyötykäyttöön.

– Kun sivuvirtoja on opittu käyttämään ja on pystytty laskemaan konkreettisia hyötyjä, yritysten kiinnostus on kasvanut. Esimerkkinä voidaan käyttää elintarviketeollisuudessa syntyviä biohajoavia jätteitä, jotka usein nykyisin viedään kolmannelle hävitettäväksi. Biohajoavat jätteet voitaisi kuitenkin hyödyntää paikan päällä esimerkiksi biokaasun muodossa höyryn tuotannon polttoaineena, Helistekangas kertoo.

– Biokaasun sisältämä lämpöenergia pystytään hyödyntämään tehokkaasti ja yritys välttää erilliset biojätteen porttimaksut, energian tuotantoon käytettävän polttoaineen energiaan ja kuljettamiseen liittyvät maksut sekä parhaassa tapauksessa ainakin osan jätevesimaksuista, mikäli myös jätevesien lietteet hyödynnetään biokaasun valmistuksessa paikallisesti.

Advenin ratkaisuissa sivujakeita voidaan hyödyntää sellaisenaan, esimerkiksi polttaa ja käyttää syntynyttä lämpöenergiaa uudelleen tuotantoprosesseissa. Jatkojalostuksella sivujakeista voidaan tehdä arvokkaampia.

Jos sivujaetta päätetään käyttää paikallisesti, voidaan korvata jotain, mitä yritys on aikaisemmin ostanut. Tämä tarkoittaa säästöjä. Jos asiakkaan tuotteita lähdetään jatkojalostamaan, ei kyseessä olekaan enää säästö, vaan tulo. Toteutukseen valitaan aina asiakkaan kannalta järkevin tapa. Olennaista on, että ratkaisussa yhdistyvät sekä ympäristöarvot ja kannattavuus.